Tehtävänä blogin arvostelu

Niin hyvin että hävettää on kesällä 2012 perustettu blogi, jota kirjoittaa nuori hevosenomistaja.
Riina on mielestäni kirjoittanut hyvään tahtiin. Esimerkiksi tänä vuonna joka kuu on tullut 2-8 postausta, paitsi joulukuussa. Viimeisin postausta on kirjoitettu loppu Marraskuussa. "Työntekoa ja temppuilua" otsikon alla kerrotaan peruskuulumisia kahden ponin Rytyn ja Rullen kanssa. Esim. molemmat ponit olivat päässeet ohjasajoon. Postauksessa oli havainnollistavia kuvia ja videoita sopivasti.

Bannerin alla olevista linkeistä pääsee helposti
 muunmuassa esittelyihin!

Pidän blogin ulkoasusta. Se on yksinkertaisen sievä. Bannerissa on paljon kuvia, mutta osittain läpinäkyvä ja pehmeä tausta antaa sille kevyen vaikutelman, joka sopii blogin vaaleisiin väreihin. Kuvia käytetään Postauksessa sopivasti sivu gadgettikaan ei ole liian täynnä.



Blogilla on 884 lukijaa!

Blogissaan Riina kertoo hevoselämästään, pääosin kahden poninsa kanssa. Blogi on hieman päiväkirja tyylinen, eli kerrotaan kuulumisista ja menosta. Blogi ei sisällä mielestäni ns. luottamusta vaativaa tekstiä.

Lukemani kommentit ovat kaikki positiivisia. Kritiikki on annettu asiallisesti ja Riina on myös hyvin vastaillut lukijoiden kysymyksiin ja mietteisiin! Postauksissa on kuvia ja videoita, joista lukijan on helpompaa ymmärtää (esim. 21.11.2016 kirjoitettu teksti "Uskomaton apu ratsastuspilateksesta). Kommenteissa oli hyvää keskustelua kirjoitukesta.



Riian on 20 -vuotias Kouvolalainen nuorinainen.

Riinan ensimmäinen blogi on saanut alkunsa keväällä 2010. "Siihen aikaan blogikulttuuri oli erilainen - hevosblogit eivät olleet näin yleisiä, mutta niihin aikoihin muutama kaverini aloitti bloggaamaan ratsastusharrastuksestaan ja siitä inspiroituneena perustin itse ensimmäisen blogini." Bloggaamisen aloittaminen oli Riinalle luontevaa, sillä hän oli nuorempana harrastanut virtuaalitalleja ja oppinut sieltä monia tarpeellisia taitoja mm. kirjoittamisen, koodaamisen ja kuvien parista.

"Pyrin olemaan oma itseni, rehellinen ja valtavirroista välittämättä tehdä aina itseni näköistä sisältöä blogiin." Riinalle on tärkeää ennen kaikkea hyvän tekstin kirjoittaminen, mutta myös kuvamateriaalissa hän haluaa pitää laadun yllä ja julkaisee ennemmin muutaman hyvän kuvan kuin tusinan huonompia. Riina kuvaa itseään bloggaajana melko harkitsevaksi. "Mietin tarkkaan, mitä Internetin ihmeelliseen maailmaan kannattaa julkaista." Joskus Riina toivoisi olevansa blogissaan avoimempi, mutta hänestä kaikkea ei tarvitse saattaa julkisuuteen. Hän kertoo olleensa enne hieman "hölösuisempi" kirjoittaja, mutta nykyään osaa hyvin miettiä blogiin tarpeellisen ja ei tarpeellisen tiedon! "Nykyään mukana on enemmän ehkä iän tuomaa viisautta ja itsensä suojelua, joten kerron arjestamme sellaisena kuin se on vuodattamatta kuitenkaan kaikkea. "

Vas. Rytty ja oik. Rulle.

Riina kertoo kirjoittamisen auttavan myös itsensä kehittämiseen. "Muuten en olisi jaksanut tätä harrastaa ilman pidempiä taukoja jo lähes 7 vuotta putkeen." Riinan into kirjoittamiseen on alkanut jo siitä hetkestä, kun hän sen taidon oppi. Hevosblogin kautta hän saa yhdistettyä toisen rakkaan harrastuksen mukaan teksteihin. "Mikäpä sen parempaa?" Nykyään (hevos)bloggaamisessa ovat yleistyneet portaalit ja yleisesti yhteisöllisyys. Riinankin blogi kuuluu Suomen suurimman, Playsson.netin, hevosblogiyhteisön tiimiblogeihin. Playsson.netin mainos siis myös löytyy blogista.

Riina ei osannut päättää suosikkiblogiaan, mutta tällä hetkellä hän lukee eniten aikuisten harrastelijoiden blogeja, varsinkin jos päätähtenä on poni. "Eli aika pitkälti haen varmaan itselleni samaistumispintaa!" Tämänhetkisiä suosikkeja ovat mm. Takaisin lähtöruutuun, SD-Team, Täti tuuppaa ja Onnen Rippeitä.

"Turha itsensä paineistaminen vie harrastuksesta lopulta kaiken innon." Riina ottaa bloggauken rennosti, näin ei kuitenkaan aina ollut. Ennen hän yritti asetta aikarajoja postausvälien suhteen. Tällä hetkellä viikossa tulee 1-2 postausta. Riina kirjoittaa vain silloin kun on inspiraatiota ja asiaa.

Kysyin Riinalta millainen on hänen mielestään hyvä blogipostaus. Vastaus oli niin hyvä, että laitanpa sen siis tähän kokonaisuudessaan! "Hyvä postaus on aina tekijänsä ja bloginsa näköinen. Informatiivinen, sellainen, joka tarjoaa lukijalleen kenties jotain uutta kulmaa eikä pelkkää tyhjänpäiväistä sisältöä. Tykkään lukea pitkiä, tekstipainotteisia postauksia, eikä mielenkiintoni riitä katsella kymmentä samanlaista kuvaa peräkkäin vain muutama tekstinpätkä välissään. Hyvä postaus on myös kirjoitusvirheetön, enkä jaksa lukea kauaa blogia, jossa on esimerkiksi toistuvia ja silmiinpistäviä yhdyssana- tai välimerkkivirheitä."

Laiska vai ahkera?

Tokavikalla viikolla oli arvioinnit. Kolmenenhan sieltä tuli! Arvioinnissa oli monta kohtaa, joista laskettiin keskiarvo.
Yksi osa blogikirjoituksen tehtävää oli kuvailla itseään työntekijänä kuvan kera. Itsearviointi kuului myös TOPin arviointiin.

Pääsin TOPin aikana kokeilemaan 3 vuotiasta Vihtoria!

Mulla ei valitettavasti ole kunnon kuvaa tähän kohtaan, kun osa mun kuvista vahingossa poistui. Tällä kuvalla voisin kuitenkin kuvata rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä, jota nuoren hevosen kanssa vaaditaan. Tällainen pyrin olemaan myös ihmisille.

Minnalla olen oppinut eniten ratsastuksellisesti, mutta myös käytännöllisyyttä ja reippaita tekemiseen. Tulevaisuudessa toivon saavani vielä lisää nopeutta tekemiseen. Tietysti myös toivon lisää ratsastuksellista taitoa, sillä koskaan ei ole täysin valmis ratsastajana, aina voi oppia uutta. Minnan luona opin myös kuinka tärkeää on ettei Anna huonon päivän vaikuttaa tekemiseen. Minna oli hyvä esimerkki! Hän saattoi sanoa, että on huono päivä, mutta ei antanut sen näkyä tekemisessä, eikä koskaan hermostunut hevosille!

Pahoittelen jälleen myöhäistä postausta, mutta olen ollut nyt jo viikon kipeänä, eikä ruudun tuijotus ole oikein innostanut.

Fiilikset korkealla

Tällä viikolla olen vaan torstain ja perjantain töissä ja alkaahan nämä päivät muutenkin vähentyä. Jos lasken tämän päivän mukaan, TOPia on jäljellä enää 10 päivää. Aika kuluu nopeasti! Vielä on kuitenkin postauksia ja tehtäviä tehtävänä. Kuka ties jos innostun vielä tämänkin jälkeen kirjoittamaan. ;)

Yhtenä tehtävänä meidän piti ottaa fiiliskuva, liittää se tänne blogiin ja kertoa siitä.

Olkipaalit näyttävät peräti kehystetyiltä.

Tiputin vintiltä tänään olkia talliin, ylhäältä näkee hyvin, mutta vähän. Kuvan pointtia oli kuitenkin, että fiilikset on korkealla. Aamu meni tosi hyvin ja sujuvasti! Sain karsinat siivottua nopeasti ja hevosvaihto (tarhaus) tehtiin hieman aikaisemmin, kun Minna lähti Kikon valmennukseen Reetalla.

Kelit eivät vieläkään osaa päättää vuodenaikaa.

Huomenna olisi ehkä tarkoitus mennä maastoon. Reeta on mukava maastoratsu, kun varma Aune menee edellä. Reeta on ratsastaessa reipas, mutta välillä jää jopa Aunesta jälkeen rennoilla maastokävelyillä. Mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa!

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa

Tähän postaukseen ajattelin laittaa enemmän kuvia. Meillä oli tehtävä kertoa yhdestä päivästä kuvien avulla, mutta mä en ole ihan niin paljoa kuvannut, joten kerron siis hieman laajemmin viikosta kuvina.

Näin alkajaisiksi voi sanoa, että lunta oli oikeastaan juuri sopivasti. Ei joutunut kahlaamaan lumessa, mutta oli valoisaa! Pakkastakaan ei ollut liikaa. Alle 10°C pysyttiin.

Joka tarhassa on aina tarjolla apulainen, mutta Jaksa on ehdottomasti ahkerin! Se seuraa tarhassa ja välillä yrittää huulilla ottaa siivousvälineitä.

Puhdas, lakaisu käytävä ja siististi viikatut loimet ovat ilo silmälle!

Kuvassa väkirehut. Toisessa tilassa on erikseen vielä rehuvarasto, josta täytetään rehukärryä ja astioita.
Kellosta päätellen alkaisi olla tarhojen vaihdon ja välipalan aika!

Tiisaina ratsastin jälleen Bellalla. Tamma oli superkiva! Menin alkuverkan normaalisti ja sitten otin jalustimet pois. Keventelinki ilman jalustimia, kunnon treeni siis molemmille!

Hepat usein nukkuvat päivisin. Välillä, kun tulen aamutalliin unikeot nousevat vasta silloin syömään heiniä. Kuvassa jälleen Bella torstai aamuna.

Sitten oli viikon maaston aika. Perjantaista on alkanut tulla aika vakio päivä. Kuvassa minä Reetalla ja Kaisa hevosellaan Aunella.

Olin taas lauantain töissä. Tein sen korvaavaa päivä, jotta saan pitää pitkän viikonlopun. Palauduin töihin siis vasta torstai aamuna.
Kuvassa minä ja Defe, uljas valkea ratsu. Lauantai oli toka kerta Defen kanssa. Yllätyin kuinka suuri ero oli! Ruuna on toimiva, kunhan vaan ratsastaja muistaa ja osaa pyytää.




Tämä viikko oli kokonaisuudessaan varmaankin onnistuneimpia viikkoja! Olen saanut hieman tahtia siivoukseen ja asiat ovat jo rutiineja. Vielä olisi pari viikkoa jäljellä enne joululomaa. Hyvillä mielin jatketaan!

Siisti yleisilme antaa hyvän kuvan

Ensin tiivistettynä viimeviikon menot ja meinigit, jonka jälkeen ajattelin kertoa vähän tallissa työskentelystä, yksinkertaisuuden näkökulmasta.

Jälleen postaan vasta nyt, kun viimeviikkoo oli taas kiireinen. Normi työpäivät (paitsi ti ja ke ilta vapaa), mutta viikonlopun vietin Ruotsissa Sweden International Horse Showssa, josta palauduin töihin maanantai päiväksi, kun olin aamulla vasta Suomessa.

Tallikoira Adele (vas.) ja Kelmi kaveri.

Keskiviikkona ratsastin Bellan ja perjantaina jälleen käytiin maastossa, menin Reetalla. On ihan huippua treenata taas säännöllisesti. Joskus ratsastin 2-4 hevosta päivässä, joka päivä, mutta sen jälkeen ollut vähäisempää koulun ja muiden kiireiden takia, joten mukavaa päästä taas hyvän makuun! Huomaan myös kehitystä, kerta kerralta saan paremman tuntuman kuhunkin hevoseen.

Sitten asiaan. Minnan talli on mielestäni siisti ja järjestelmällinen ja siitä saa huolitellun kuvan. Tässä postauksessa ajattelin siis kertoa teille työskentelyä helpottavista ja yleisilmettä parantavista asioista.

1. Kaikki on lähellä.
Tallin, tarhat, lantala ja yms. on sijoiteltu hyvin. Kaikki on lähellä toisiaan, joten kävelyyn ei kulu aikaa.
Lantala on aivan tallin vieressä. Se täytetään järjestelmällisesti ja tasaisesti, jotta sitä ei tarvitse tyhjentää kokoaikaa. Vastapäätä lantalaa sijaitsee puruvarasto. On helppoa ensin tyhjentää kärryt, jonka jälkeen samalla matkalla täyttää ne puhtaalla purulla, jolloin ramppaaminen vähentyy.
Tarhat ovat tallia vastapäätä, ne tasoitetaan joka syksy, jotta ne on helpompi putsata ja pysyvät kunnossa.

Loinen viikkaus: taita loimi kaksin kerroin ja
käännä loimivyöt loimen päälle.
Taita loimi vielä pitkittäin. Ota keskeltä loimea kiinni
ja nosta niin, että kaulakappale on sinua kohti.
Vedä loimi tangolle alakautta, jolloin se näyttää siistiltä.

2. Puhtaus on puoliruokaa.
Normaalin siivouksen (kasinoiden ja tarhojen siivous, lakaisu) lisäksi talli puunataan 2 kertaa vuodessa. Kesällä ja syksyllä. Kesän pesu on perusteellisempi.
Iltavuorolaiselle kuuluu siivota "ihmistilat" joka ilta. Astiat tiskataan, pöydät pyyhitään ja lattiat imuroidaan. Tarvittaessa myös roskakori tyhjennetään.
Myös varusteet tulee pitää siistinä. Suitset, nahkavyöt ja vastinhihnat pestään (suitset myös niputetaan) aina liikutuksen jälkeen, joskus myös rasvataan.
Ulko-oven vieressä on vasara ja harja. Vasaralla saa tarvittaessa tilsat pois kengistä ja harjalla lumet tai kuran loimen/karvan päältä. Tällöin ylimääräinen lumi/hiekka ei tule talliin ja loimet kuivuvat nopeammin.

Pestyt ja niputetut suitset.

3. Vie mennessäs, tuo tullessas.
Turhaa ramppausta vältetään. Hevoset tarjotaan vuorossa, joten vaihto on helpoin tehdä niin, että haettuaan hevosen sisään vie sisältä toisen ulos. Kun kaikki hevoset on vaihdettu riisutaan sisällä olijoilta ulkoloimet, jotta kaikki saadaan tarvittaessa esim. kuivumaan, eikä tarvitse yksitellen viedä. Näin myöskään hevosten ei tarvitse odottaa vuoroaan. Loimet puetaan ja riisutaan pujottamalla loimi kaula-aukosta hevosen päälle.

Tallilla ei ole koneita, joten näillä pienillä teoilla saamme tekemisestä helpompaa, yksinkertaisempaa ja mukavampaa. Hevosten hyvinvoinnin lisäksi on tärkeää pitää huolta myös henkilökunnasta ja asiakkaista!